1985-89 ”Myrskyn jälkeen”

Yö jälleen viisimiehisenä. Markku Petander keskellä

1980-luvun jälkipuoliskolla bändi nousi ensin Hakulisen lähdön aiheuttamasta masennustilasta jaloilleen. Bändin pelastajina kunnostautuivat erityisesti uusi kitaristi Markku Petander ja Kuorotyttö-singlen jälkeen bändin hovituottajaksi vakiintunut T.T.Oksala. Markulta saatiin biisirunkoja, Janilta kitarariffejä, Olli kirjoitti tekstejä ja T.T. tuotti hyvässä hengessä syntyneen Myrskyn jälkeen -levyn (1985), joka esitteli uudistuneen, kahden kitaran voimaan luottavan Yö-yhtyeen jolle Olli kirjoitti varsin henkilökohtaisiakin tekstejä. Katkeruus Jussin ja bändin roudarin Ressun lähdöstä purettiin biisiin Niin paljon me teihin luotettiin.

Maxisinglenä ilmestynyt Lasisilmä oli sikäli merkittävä levytys Yö-yhtyeen historiassa, että tuon biisin tekstiä auttoi ensimmäistä kertaa työstämään legendaarinen Juice Leskinen. Tästä käynnistynyt yhteistyö poiki mm. tulevien vuosien Yö-hitit Tia Maria ja Ihmisen poika.

Petanderin kulta-aikaa puolestaan oli bändin seuraava levy, mahtipontinen Äänet (1987). Levyllä kuuluivat myös bändin Big Country-yhtyeeltä lainaamat vaikutteet. Mahtipontista oli myös keikkaelämä, bändi kiersi maata usealla kulkuneuvolla ja kuluista tinkimättä. Laskuja maksettiin vielä 90-luvullakin pitkään.

Äänet -levyn ja Tää kesä -singlen jälkeen Petander lähti Even bändiin ja tilalle rekrytoitiin Juha Mielonen, jonka kemiat Ollin kanssa eivät oikein koskaan kohdanneet.

Bändin sisäistä kahtiajakoa vauhditti myös jakautuminen useammalle paikkakunnalle, roudariosasto tuli Lahdesta ja soittajiakin poimittiin keikkareissuille sekä Porista että Tampereelta jonne oli muuttanut myös bändin keulakuva Olli.

Levymyyntikin kääntyi vuosikymmenen loppua kohti jyrkkään laskuun. Lanka palaa (1988) ei myynyt kummoisesti siihen nähden että levyltä löytyvät myöhempien vuosien Yö-klassikot Laulu rakkaudelle ja Tia Maria. Aallonpohja saavutettiin kuitenkin vasta seuraavalla levyllä. Toinen puoliaika (1989) palautui ensin jopa levy-yhtiöstä takaisin kun Poko Rekordsin johtaja Epe Helenius ei kehdannut edes julkaista alkuperäistä levyä, jolla oli pituutta kaikkiaan 28 minuuttia eikä yhtään hyvää biisiä.

Yhdeksän vuoden aikana kertyneet jännitteet räjähtivät lopulta eräältä keikkareissulta palatessa alkuvuodesta 1990.

Lue lisää: 1985-89 ”Myrskyn jälkeen”, Olli Lindholm