1985-89 ”Myrskyn jälkeen”, Olli Lindholm

Soitimme heinäkuun 1985 keikat neljään mieheen, eli minä soitin myös kitaraa kunnes X-dreamsissa töissä ollut Honkakummun Jyrki kertoi meille miehestä nimeltään Petander. Markku oli soittanut viimeksi Tiina Tiikerin bändissä ja en edes muista mitenkä me treffit sovittiin, mutta elokuun puolivälissä nähtiin Lahdessa ja pari päivää trenattiin sekä tutustuttiin yöelämään Lahdessä. Ensimmäisen keikan Markku soitti Siilinjärven Huvikummulla elokuun lopussa -85 ja kaikki se ahdistus sekä epätoivo oli vaihtunut hetkessä kovaan näytönhaluun.

Jani ja tuottaja T.T. Oksala

Aloitimme harjoittelun syyskuussa Dingon treenikämpällä uutta levyä varten. Markulla olikin paljon teemoja, säkeitä ja kertosäkeitä mutta minun täytyi aloittaa kaikki alusta, sillä emmehän me punklevyä voineet tehdä. Juuri ennen studiosessiota Epe ja tuottaja T.T. Oksala olivat tulossa New Yorkista samalla lentokoneella Suomeen. T.T. oli lukenut Hesarin haastattelun Jussi Hakulisesta ja haastattelussa Jussi mainitsee että Yön levytys siirtynee hamaan tulevaisuuteen biisipulan vuoksi. T.T. Oksala oli kysynyt Epeltä, että onko sillä konjakkia ja jos on niin ota iso ryyppy. No, me menimme studioon ja vakuuttelimme että biisejä on, vaikka ainoastaan Tuhat kilometriä luotasi oli valmis. Se syksyinen kaksiviikkoinen oli huikeaa aikaa. Pitkiä studiopäiviä ja melkoista skoolailua Helsingin yössä. Mutta mikä tärkeintä, tuli tosi hyvä levy ja meillä oli yhteishenki jollaista en ole ennen enkä jälkeen kokenut.

Suuri asia minulle oli, että Pelle Miljoona teki levylle tekstin ja sain laulaa hänen kanssaan yhdessä. Loppusyksystä teimme Lapin kiertueen ja muutenkin ihan käsittämättömästi keikkoja. Kun fiilis on hyvä, ei mikään väsytä. Niin paljon me teihin luotettiin ja Enkelille -biisit jäivät elämään isoiksi hiteiksi, joita yleisö vieläkin toivoo ja odottaa.

Vuosi 1986 oli iso askel omassa elämässäni kun muutin Porista Tampereelle ja minun oli pakko tulla toimeen omillani. Asuin yhdessä Pauliinan (vanhoille Yö-faneille tutummin “Tuulitukka”) kanssa ja menin samalla osapäivätöihin X-dreamsiin vaatemyyjäksi. Tulevaisuutta ajatellen oli viisasta, että menin töihin koska olimme bändin kanssa huomaamatta rakentaneet sellaisen kuluhelvetin, josta kirjoitan myöhemmin.

Keväällä teimme Lasisilmä -singlen ja jatkoimme tuttua 120 keikan vuosivauhtia. Syksyllä se sitten tapahtui eli muutto Tampereelle. Ensin muutin minä ja pian tulivat Jani ja Liuhu (Rauäng) perässä. Oli tosi hienoa joka sunnuntai mennä keikkojen jälkeen Aulabaariin, josta bändit lähtivät aina keikalle ja jossa he sunnuntaisin tapailivat vaimoineen tai tyttöystävineen toisiaan. Niille jotka eivät tiedä, niin Aulabaari oli Hotelli Tampereen katutason ravintola Leena ja Pekka, joka sijaitsee Rautatieasemaa vastapäätä. Yön tulevaisuuteen vaikutti myös Juicen kanssa ystävystyminen. Tein Juicen kanssa kimpassa Lasisilmä -singlen ja kun syksyllä teimme Työvoimaministeriölle videon Et ole liian villi oppimaan, oli Juicen osuus siinäkin tekstissä tosi iso vaikka se minun nimiin onkin merkitty.

Markku ja Liuhu Rientolan lavalla

Loppusyksystä menimme studioon levyttämään Äänet -levyä josta tuli meidän mammuttitaudin näköinen levy. Kun mainitsin kuluhelvetistä, tarkoitin isoa kuorma-autoa, jossa kulki soittokamat + 3 roudaria. Itse kuljimme keikkabussilla, jossa oli oma kuski eli söimme koko ajan enemmän kuin tienasimme. Palkkaa piti nostaa ja jos kulujen jälkeen ei jää muuta kuin verottajalle tarkoitettua rahaa, niin palkka nostetaan verorahoista, eli tervetuloa veromätkykierre, josta aina syytetään verottajaa vaikka tosiasiassa syyt ovatkin peilin edessä. No se levy on hyvä, mutta jo niin mahtipontinen ettei tahdo kaiuttimista ulos päästä. Levyllä on monta hienoa Petanderin biisiä mutta se yliampuva mahtailu pilasi tätä levyä.

Teimme tammikuussa todella hienon Petander-singlen Tia Maria. (Suomessa on vino pino Tia-Maria -nimisiä tyttölapsia.) Jotenkin on ihmeellistä, että Tia Mariasta tuli hitti vasta -90 luvulla. Toukokuussa oli lomaa ja kun keikat alkoivat Hämeenlinnan jäähallista toukokuun lopulla kertoi Petander lähtevänsä Even kitaristiksi ja että jos meille vaan käy, hän soittaisi bändissä heinäkuun loppuun. Siinä tuli hetki mietittyä pitääkö sitä kahden vuoden välein tippua maan pinnalle, ensin lähti Jussi -85 ja nyt Markku.

 

Markku Petander lähtee… Muuraisjärvi -87

Olli ja Liuhu Ibizalla…..

Teimme siinä Markun lähtöhässäkässä vielä kesäsinglen Tää kesä johon liittyy hieno tarina. Kun kesäsingle oli valmis rupesimme miettimään kuumeisesti raflaavaa kantta levylle. Jotain kautta saimme yhteyden erääseen nimeltämainitsemattomaan kuvaajaan, jolla oli paljon kuvia tytöistä vähissä pukeissa. Levy-yhtiön tiloissa valitsimme pari pikkutuhmaa kuvaa ja teimme kaupat. Kerroin ohimennen kuvaajalle että käymme joka kesä Ibizalla lomalla

Kuvaaja kertoi että meidän ostamamme kuvat oli otettu ibizalaisella nudistirannalla, jonka nimeä en enää muista, ja että jos haluamme päästä jet set-piireihin niin meidän pitäisi ottaa niitä singlejä sinne rannalle mukaan ja viedä ne kyseiselle tytölle. Kun loppukesästä saavuimme Ibizan saarelle, minä, Juha Rauäng ja yksi loimaalainen kaveri Hessu olimme henkeä täynnä ja malttamattomina vuokrasimme auton, jolla suuntasimme nudistirannalle. On se ollut näky, kun kolme suomipoikaa kävelee munasillaan rannalla vasemmasa kädessä Tequila Sunrise ja oikeassa single. Kansikuvatyttö löytyi ja kiitokseksi tästä kaikesta hän uhkasi tapattaa meidät koska kuvat olivat luvatta otettuja.

Markun keikat päättyivät Saapasjalkarockiin, minne olin järkännyt kolme thaimaalaista tanssijaa vetonauloiksi. Painatimme 5 000 lentolehtistä, jossa esiintymistämme mainostettiin. Näin varmistimme että kun soittomme alkoi sunnuntaina klo 13.00 oli paikalla väkeä monta tuhatta. Muistaakseni TV2 kuvasi keikan jossa ajatuksena oli että thaitytöt tanssivat yläosattomissa kun soitamme kesäsingleä. Piloille meni sekin, kun tyttöjä ujostutti moinen festarimeininki. Tilanteen pelastivat juontajat, jotka näyttivät tissinsä yleisölle.

Syksyllä teimme Lanka palaa -levyn josta jäi elämään Laulu rakkaudelle ja Pojat. Lanka palaa -levyllä soitti uusi mies nimeltään Juha Mielonen, jonka kanssa en tullut ikinä toimeen ja vika ei ole Juhan. Markun tontti oli liian iso ja minä vertasin aina häntä Petanderiin. Toisaalta kyllä me toimeenkin yritettiin tulla mutta me olimme niin erilaisia ihmisiä, että ei siitä mitään tullut. Samoihin aikoihin olimme eläneet yli varojemme joten tiedossa olivat kovat veromätkyt ja lisää vaikeuksia.

Keikkabussissa, vas. Petanderin paikannut Juha Mielonen, Jani ja Liuhu

Vuonna 1988 alkoi alamäki. Seuraavat kaksi ja puoli vuotta olivat huonoa aikaa. Suomeen tuli uusia bändejä, esim. Pääkköset ja paljon muita. Meiltä alkoivat työt vähentyä ja sitä myötä henki rakoilla. Rokkihommia ei voi tehdä, jos lavalle noustessa pyytää anteeksi että on tänään vähän huono. Oli tosi vaikea hyväksyä tosiasia että omat tekemiset olivat huonoja. Ei syy ollut muissa vaan itsessä.

Yö-historian huonoin levy Toinen puoliaika tehtiin loppukesästä -88 Köyliössä. Bändi oli huono ja niin oli tuottaja T.T. Oksalakin. Tai ei huono, mutta väsynyt. Siellä me näennäisesti yritettiin Nätsi Rosvallin vanhassa kansakoulussa. Kun levy oli valmis, sillä oli pituutta singlen B-puolen kanssa 27 min. Varmaan Suomirockin lyhin levy. Epe hyllytti koko projektin ja luki meille ohjelmamyyjämme kanssa melkoisen vuorisaarnan. Levy hyllytettiin siihen saakka kunnes meillä olisi kunnon materiaalia.

Normaali 120 keikan vuosivauhti oli hiipunut varmaankin puoleen ja palkkiot samaten. Jani oli ollut jo pitkään kiinnostunut studiotöistä ja päässyt Mika Sundqvistin sekä Costello Hautamäen oppiin eli Jani ei ollut niin riippuvainen Yön keikkaliksoista kuin Veikko ja Liuhu. Minä olin ollut pitkään osapäivätöissä, joten minäkään en siihen kaatunut vaikka ei joka viikonloppu keikkaa olisikaan.

Syksyllä teimme Fun Rock Tourin, me, Johnny Lee Michaels, Giddyups ja Alice in Wasteland. Se oli varsinainen Fun Rock Tour. Hauskaa oli, mutta rahapuoli oli totaalinen floppi. Toisaalta kaikista virheistä ja järjettömistä kuluista on ollut myöhemmin meille paljon hyötyä. Toistamiseen en moisia virheitä tekisi, mutta ainutlaatuisia kokemuksia, joita ei saa muuten kun hyppäämällä ennakkoluulottomasti kaikkeen mukaan, nämä vuodet toivat.

Vuosi 1990 alkoi kivasti. Menin Servi Systemsiin keikkapuolelle töihin ja sain työparikseni itse Frogleyn. Oli mukavaa kun tapasin paljon tamperelaisia soittajia jotka olivat osapäivätöissä Servillä. Arkisin pesimme ilta- ja yöaikaan konttoreiden lattioita ja viikonloppuisin olimme soittohommissa.

Keväällä saimme valmiiksi albumin Toinen puoliaika ja hommaan tuli vähän eloa. Olin tosi innostunut Kaipaan luoksesi kotiin sekä Palapeli -biiseistä ja toivoin niistä uutta potkua uralle. Mutta tosiasia on, että alamäen pysäyttäminen on paljon vaikeampaa kuin ylöspäin meneminen. Usko omiin kykyihin oli varmaan miinuksella kun mitään ei tapahtunutkaan. Huomasin itsekin heittäneeni pyyhkeen kehään ja kun vielä olin tavannut Servin työnjohtajan Sadun, johon rakastuin ja aloimme pitää yhtä, en tavallaan kaivannutkaan keikoille. Sitä alkoi ajattelemaan pelkkää pahaa vanhoista ajoista ja kun henkikään ei ollut orkassa kummoinen, eteni elämä omalla painollaan töissä ja kotia leikkiessä.

Rupesin karttamaan musiikkikuvioita, enkä muka piitannut enää siitä onko Yö-yhtyettä olemassa vai ei. Näin jälkikäteen oikein huvittaa tapa siirtää vastuu kaikesta tapahtuneesta muille. On kuin olisi olosuhteiden uhri. Yleisö ei ymmärrä, ohjelmamyyjä ei jaksa paneutua ja levy-yhtiö ei mainosta tarpeeksi levyjä. Ainoa, joka selviytyy puhtain paperein on taiteilija itse. Tällainen on ihminen.