2000-06 ”Jatkuvan kasvun aikaa”, Daffy Terävä

Se oli lauantai-ilta kun Olli soitti. Tiedän että ainakin Costello Hautamäki oli ehdottanut minua Markun tuuraajaksi, mutta epäilen että Frogleyllakin oli asian kanssa tekemistä. Olin Hämeenkyrössä mökillä kun puhelu tuli ja vaikka bändi oli minulle entuudestaan täysin outo, kiinnostuin totta kai heti. Olin jo 3 kuukautta ehtinyt olla kokonaan ilman bändiä. Markulle kyllä soitin heti ja kysyin mikä juttu tämä on ja Markku sanoi että asia on hänen puolestaan ok.

Ensimmäinen keikka odotti jo 7 vuorokauden päässä. Olli lupasi toimittaa materiaalia ”alkuviikon aikana” jotta voisin harjoitella biisejä. Sen verran kuitenkin jouduin paniikkiin, että ajoin vielä samana iltana Tampereelle, sain kaverilta lainaksi Yön Parhaat –kokoelman ja aloitin heti sunnuntaiaamuna treenaamisen.

Alkuperäinen pesti oli siis joulukuun mittainen, 14 keikkaa. Heti ensimmäisenä viikonloppuna olivat ohjelmassa tv-esiintyminen Jyrki –ohjelmassa ja jäähallikeikka Helsingin vanhassa hallissa. Sen jälkeen tuurauskeikka oli hoidettu eikä jatkosta puhuttu mitään.

Helmikuun alussa puhelimeni soi uudestaan. Bändi oli pitänyt jatkostaan palaveria ohjelmamyyjä Karppasen luona ja tullut siihen tulokseen, että joulukuun kokoonpanolla kannattaisi jatkaa. Ilman muuta jatkoin. Markku oli muutamia vuosia aikaisemmin muuttanut jo pois Tampereelta, hänen kanssaan en enää asiasta keskustellut. Kun vuosia myöhemmin olemme Markun kanssa tavanneet, Yö –yhtyeestä ei ole puhuttu mitään.

Vuosi 2001 piti sisällään Legenda –kokoelman julkaisun ja 20-vuotisjuhlakiertueen. Ennen kiertuetta olimme kuitenkin ehtineet tehdä jo kuutisenkymmentä tavallista keikkaa, joten ihan kylmiltään ei tarvinnut isoille lavoille hypätä. Olen jokaisella konserttikiertueellamme pyrkinyt toteuttamaan jonkun uuden jutun, tällä kiertueella se oli se Scorpions –henkinen kitarateline esimerkiksi biiseissä En saanut sua pilviin ja Joutsenlaulu. Tulihan sen kanssa vähän sähläystä, mutta ei suuria ongelmia kumminkaan.

Tullikamarin Pakkahuoneen keikka Tampereella kuvattiin dvd:lle. Tuolle keikalle tein kaksi perustavaa laatua olevaa virhettä, vaihdoin kitaraan vibratallan jollaista minulla ei ole ollut Les Paulissa ikinä ja lisäksi uudet kielet, jotka olivat merkkiä jota en ollut aiemmin käyttänyt. Lopputulos ei ollut hyvä, kitara on aavistuksen epävireessä koko ajan. Vähän piti dvd:lle osuuksiani korjaillakin.

Vuodesta 2002 jäi mieleen rumpalivaihdos. Päätös oli yksimielinen (en tiedä olisiko sen edes sitä tarvinnut olla) mutta silti tuntui pahalta erottaa bändistä kaveri joka oli alle 2 vuotta aiemmin auttanut itseäni pääsemään bändiin.

Bändin pikkujoulut muistan myös. Koko bändi oli kokoontunut Jukille katsomaan tv-tallennetta kesän RMJ -esiintymisestämme joka oli tehty edellissyksyn ”juhlakokoonpanolla.” Ensimmäisestä biisistä alkaen selvisi kuitenkin että jotain on pielessä, vain Janin kitara kuuluu. Äänentoistosta toinen puoli puuttui kokonaan. Tartuin puhelimen luuriin varmaan jo toisessa biisissä ja soitin ohjelmapäivystykseen että joku kävisi painamassa nappia ja toinenkin puoli soitosta saataisiin kuulumaan. Mitään ei tapahtunut, äänitarkkailija oli varmaan kahvitauolla.

Työnjakomme tuolla keikalla oli vielä se, että Jani soitti vain komppikitaraa. Puuttumaan jäivät siis kaikki riffit, teemat, soolot… varmasti useammalle katsojalle jäi kuva että tuo uusi kitaristi on kyllä todella huono. Uusivathan ne se lähetyksen kyllä seuraavana vuonna, mutta kuitenkin.

En muista seuraavista vuosista paljoakaan, mikä on merkki siitä että kaikki on mennyt hyvin. Murheet ja vaikeudet jotenkin muistaa paljon helpommin.

Olin ensimmäistä kertaa loppuunmyydyssä Tampere-talossa kun esiinnyimme siellä Yhden Yön tarinat –kiertueella syksyllä 2003. Tuolla kiertueella soitin muutamassa biisissä kaksikaulaista kitaraa, mutta luovuin siitä kiertueen puolivälissä ja jätin koko kitaran kotiin. Enemmän sähläystä kuin hyötyä.

Rakkaus on lumivalkoinen on siitä harvinainen biisi, että Olli halusi sen keikkasettiin käytännössä heti. Niinpä itsekin opettelin biisiä ja sen melodiasooloa kitaralla keikkabussissa Naapurinvaaran tanssilavan edustalla. Samana iltana taisi olla kantaesitys.

Kuolematon –kiertue oli ihan perseestä. Varmaan siellä jollain hauskaa oli, mutta ei kyllä todellakaan kaikilla. Antin kanssa meillä oli sukset ristissä enemmän tai vähemmän koko ajan, eikä Antin pitkä puhumattomuuden jakso auttanut asiaa. Näkyi kauas että Antti ei ole kotonaan bändissä, jonka kanssa oli kuitenkin tehnyt jo lähes viisisataa keikkaa.

Kiertue oli ihan liian kostea ja siitä saatiin kyllä roudareilta kuullakin. En ole armeijaa käynyt, mutta voin kuvitella että siellä huudetaan yhtä kovaa kuin tekniikkamme antoi tulla kiertueen puolivälissä: ”Saatana, me kannetaan teille miljoonan vehkeet lavalle ja jätkät on ihan paskoja.”

Tulihan siihen touhuun vähän ryhtiä.

Lue lisää: Jatkuvan kasvunaikaa, Olli Lindholm

Lue lisää: Jatkuvan kasvunaikaa, Suvi Teräsniska

Lue lisää: Jatkuvan kasvunaikaa, Mikko Kangasjärvi

Lue lisää: Jatkuvan kasvunaikaa, Daffy Terävä

Lue lisää: Jatkuvan kasvunaikaa, Juki Lewis