2000-06 ”Jatkuvan kasvun aikaa”, Juki Lewis

Sitten tulikin jo Markun aika päästä vuorotteluvapaalle ja Daffy hyppäsi kelkkaan Mikko perässä. Ekat keikat olivat aika hataria, eikä se ollut mikään ihme kun kaksi uutta miestä oli mukana, ja itsekin olin juuri vasta saanut soittomateriaalin lihasmuistiin. Meitä vietiin jäähallikeikalta tv-lähetyksiin ja toisinpäin, kova vauhti oli päällä ja pikku hiljaa soittokin alkoi kulkea kunnolla. Sitten oltiinkin jo studiossa tekemässä extrabiisejä Legenda -kokoelmalle. Siitä sessiosta on mukavat muistot. Yö oli silloin vielä himpun enemmän rockbändi ja soundit olivat karkeammat. Jos ehdottaisin tänä päivänä bassosoundiksi samaa joka on huippusuositulla Särkyvää -biisillä saisin oletettavasti vastaukseksi
mölöttävää tuijotusta. Mutta se oli silloin. Legenda myi uskomattoman hyvin, niin hyvin että olimme itsekin aika sekaisin menestyksestä.
Olimme m/s Cinderella -laivakeikalla kun pääsimme ensimmäisen kerran listaykkösiksi, ja juhlat alkoivat saman tien. Muistan huutaneeni pub-bändin ruotsalaiselle basistille “WE ARE NUMBER ONE!”, kolme kertaa ennen kuin hän tajusi järkytyksekseen mitä tarkoitin. Hänen maailmansa mureni tuon lauseen myötä täysin. Voi voi.
Keikkojen teko oli hienoa levyn menestyksen myötätuulessa, ja tässä vaiheessa joku tietty kokonaissoundi alkoi pikku hiljaa muodostua. Frogleyn viimeinen esiintyminen Yössä sen kesän viimeisellä keikalla oli kuitenkin yhden aikakauden loppu.

Antti Mäkinen oli kaveri, joka tuntui usein hääräävän jotain Deerhouse -studiolla, mutta kukaan ei oikein koskaan tiennyt mitä. Kaveri morjesteli aina iloisesti, vaikka itse ajattelin aina että”kuka v***u toi on?” Sitten eräänä päivänä sain kuulla että hän onkin Yön uusi rumpali. Rakkaus on Lumivalkoinen -sessiot olivat hyvää aikaa. Uusi innokas rumpali, hienoja biisejä ja jotenkin raikas ote koko ryhmällä muutenkin. Kävin usein uimassa studio-ottojen välissä, koska koko syksy oli lämmin (uimaranta on hyvin lähellä studiota), nuoren Antin kanssa synkkasi yhteissoitto todella hyvin ja levy alkoi saada muotonsa. Frogleyn lähdön jälkeen Olli otti esiin sen, kiinnostaisiko minua laulaa yhtä kappaletta tulevalle levylle. No tottakai! Sitten kun vielä kuulin biisin demon ajattelin että vau, nyt toimii. Karheaa ja kaunista oli ensimmäinen soolobiisini Yölle, Ollin mielestä biisi sopi äänelleni ja hän oli varsin oikeassa. Emme osanneet mitenkään odottaa uuden levyn hirmuista suosiota. Se ylitti todellakin kaikki odotukset. “ROLV” oli vuoden listalla putoamatta kertaakaan kokonaan pois. Jos tuo ei ole Suomen maassa saavutus niin mikä sitten olisi?
Seuraavaa levyä tehtäessä keikkahommat olivat jo vieneet tämän kokoonpanon alkuinnostusta pois. Kuolematon tuntui ainakin itselleni ensimmäisestä studiopäivästä asti väkisin puurtamiselta, joka kulminoitui jo suht aikaisessa vaiheessa siihen, että makasin studion lepohuoneen lattialla X-asennossa kivusta huutaen. SI-nivel teki temput ja olin hetken puoli-invalidi. Silloin kun on huono meininki eikä saa sanottua sitä, kaikki purkautuu fyysisesti. Tässä on toki otettava myös huomioon suuret paineet, jotka liittyvät menestyslevyn jälkeiseen tunteeseen että “mitä nyt keksitään?”. Ennen levyn ilmestymistä olin lomalla Thaimaassa, ja kaikkihan tietävät mitä tapahtui kun Iso Aalto tuli. Olin keskellä sitä järjetöntä kaaosta, joka muistutti varmaan sisällissotaa. Eli mikä olisi siihen kohtaan parempi levynnimi kun “Kuolematon”? Se talviloma muutti elämäni suunnan pitkäksi aikaa.
Kolmen Illan Varietee -show Raumanmeren Juhannusjuhlilla oli suurin juttu mitä olen koskaan tehnyt esiintymislavalla. Tulta, pommeja, mielettömiä savupatsaita jotka kurkottelivat taivasta kohden ja vielä päätöksenä ilotulitus. Toimii!
Mieleeni on myös jäänyt se hillitön hermoilu mikä tuntui olevan päivän sana jo kuukausia ennen keikkoja. Omasta mielestäni siinä ei ollut mitään sen kummoisempaa, RMJ oli tuttu paikka, eli edettiin pohjalta “ei muuta kun mennään ja soitetaan”. En osaa yleensäkään hermoilla tekniikan tms. puolesta, sillä koskaan ei tiedä mitä voi sattua, joten
on ihan turhaa energian haaskausta miettiä ja kerätä paineita jostain, mikä on täysin voimiesi ulottumattomissa. Kaikki meni todella hienosti lopulta, saimme upean DVD-boxin joka
kaiken lisäksi vielä menestyi myyntiartikkelinakin. Se tallenne on osa suurinta Yö-historiaa.

Lue lisää: Jatkuvan kasvunaikaa, Olli Lindholm

Lue lisää: Jatkuvan kasvunaikaa, Suvi Teräsniska

Lue lisää: Jatkuvan kasvunaikaa, Mikko Kangasjärvi

Lue lisää: Jatkuvan kasvunaikaa, Daffy Terävä

Lue lisää: Jatkuvan kasvunaikaa, Juki Lewis