2000-06 ”Jatkuvan kasvun aikaa”, Mikko Kangasjärvi

Olli soitteli marraskuussa 2000 ja pyyteli kuukaudeksi bändiin Daffyn tueksi, lähinnä komppaamaan. Nopeasti alkoi kuitenkin tuntua siltä, että tästä voisi tullakin jotain. Olli ei kuitenkaan keikkojen loputtua sanonut muuta kuin että ”soittelen sitten.”

Jäin bändiin, koska Daffykin jäi. Tykkään Markusta, Markun biiseistä jne. mutta tässä bändissä homma ei olisi toiminut. Yhteistyö toisen kontrollifriikin kanssa olisi käynyt liian raskaaksi.

Vuosi 2001 meni kuitenkin enemmän tai vähemmän töissä Yö –yhtyeessä. Ok, teimme konserttikiertueen, levytimme upean Särkyvää –biisin, Legenda – kokoelma myi hyvin, mutta… jotain puuttui.

Tietysti se kun ensimmäistä kertaa sain Yön omaan studiooni Deerhouselle oli tärkeä hetki. Kun vielä mukaan saatiin studioguru Dan Tigerstedt, oli ensimmäinen askel kohti sitä, että Yö alkoi tuntua tärkeältä asialta ja omalta jutulta, otettu. Kuuntelin Hän tanssi kanssa enkeleiden –levytyksemme läpi muiden lähdettyä yksin studiolla varmaan 20 kertaa. Kuulosti vaan niin hyvältä.

Antin tulo bändiin muutti ilmapiirin lopullisesti. Antti oli minulle entuudestaan tuttu jätkä, mutta yllätyin silti että Olli halusi juuri Antin bändiin. Kesti hetken päästä sisälle bändiin, mutta sen jälkeen homma todellakin toimi.

Rakkaus on lumivalkoinen –levytyssessioista jäi todella raikas muisto. Olin vielä itse nuori, kolmekymppinen jätkä ja koko sessio on viimeisiä ”lapsenomaisia” kokemuksia mitä muistan. Koko ajan tiesi, että nyt tulee hyvää kamaa.

Jokaisen studiopäivän jälkeen mentiin baariin, ainakin minä ja Jaska. Silti seuraava päivä pystyttiin aina viemään läpi ilman korjaussarjoja. Ei enää jaksaisi.

Deerhousella ei ole oikeastaan minkäänlaista ilmanvaihtoa ja varmaan viisi jätkää poltti koko ajan tupakkaa, ei silti haitannut yhtään. Koko sessio oli hyvin suunniteltu ja kaikki soittajat kehittelivät omia osuuksiaan koko ajan. Itse olin paikalla ihan koko ajan, tarvittiin tai ei. Olin niin innoissani.

Rakkaus on lumivalkoinen on biisinä varmaan ainoa, josta olen heti tiennyt että tästä tulee kova juttu. Levyn valtava myynti yllätti silti.

Ainoa mikä noissa sessioissa haittasi, oli jatkuva epävarmuus levy-yhtiön suhtautumisesta, ”voimmeko” tehdä noin tai näin. Oikeasti mietin pitkään miten saisimme levyn nimibiisiin mukaan jouset kun alkuperäinen budjettikin oli jo kuulemma liian suuri.

Sen jälkeen ei ole paljon kyselty. On vain tehty itse kaikki. Mitään ”markkinavoimien vaikutusta” ei ainakaan Yö-yhtyeen kohdalla ole olemassakaan. Hyvä musiikki myy.

Vuonna 2003 tehtiin iso konserttikiertue. Ennen ensimmäistä keikkaa istuimme Hakulisen kanssa ja puhuimme siitä, miten eri fiilis koko touhussa oli nyt.

Kiertueen lopussa tuli sitten henkilökohtainen stoppi. Kesken toista Porin keikkaamme iski tunne ”kuka mä olen” ja ”missä mä olen” ja ”ketä noi muut on.” Johtui melko varmasti siitä että liikaa oli tapahtunut, Lumivalkoinen, kiertue, suosio, lukuisat ulkomaanmatkani… Kesti pitkälle kevääseen 2004 että palauduin jotenkuten normaalitilaan.

Vuodesta 2005 on kaksijakoiset muistot. Toisaalta tuntui hyvältä, että nyt oli töitä niin paljon ettei mitään. Otin omaksi projektikseni jopa nuottikirjan teon, joka jälkeenpäin ajatellen olisi ilman muuta pitänyt delegoida pois. En kuitenkaan halunnut että kirjaan tulisi virheitä.

Kuolematon –levyn tekoprosessi oli raskas. Antilla oli bändissä paha olla, kotona odotti juuri syntynyt lapsi ja muutenkin olo oli epävarma, haluaako olla Yö-yhtyeessä lainkaan. Antilla oli pitkiä puhumattomuuden kausia ja kun sellainen osui studioaikaan niin hieman oli hankalaa – millä tehdä levyä soittajan kanssa joka ei puhu mitään? Omat hermot olivat kovilla myös levyn tiukan deadlinen kanssa. Olli syyttää huonosta ilmapiiristä Kuolematon –sessioissa itseään, mutta en ole samaa mieltä. Okei, joskus puhuimme Ollista Jaskan kanssa että ”v****ako toikin tossa pyörii” mutta kyllä kireys johtui enemmän henkilökohtaisista asioista bändin sisällä. Ja levyyn olen silti tyytyväinen.

Kuolematon –kiertueella oli kuitenkin hyvä fiilis, sellainen rippileirimeininki. Viinaa meni paljon ja mukana kiertäneet viulistit toivat lisää positiivista energiaa. Yleensäkin kiertueilla on aina ollut omanlaisensa tunnelma.

Eniten virtaa sain kuitenkin matkan odottelusta. Olin jo aikaisemmin päättänyt, että kun kiertue olisi ohi, lähtisin maailmanympärimatkalle.

Matka muutti minua hirveästi, elämänarvot, suhtautuminen maailmaan ja kaikki menivät uusiksi. Tuon matkan lumoissa meni enemmän tai vähemmän koko vuosi 2006. Kolmen illan varietee Raumanmerelläkin tuntui keikalta muiden joukossa. Eivät settiin tulleet uudet biisitkään niin hirveästi työllistäneet, toimimme normaalistikin niin että kaikki treenaavat osuutensa levyltä ja sitten soitetaan.

Jälkeenpäin tein dvd:n kanssa kyllä aika paljon töitä, otin roolia eräänlaisena production coordinatorina kaikkien tuotannon eri osapuolten välissä. Kommunikaatio eri toimijoiden välillä paranikin.

 

Lue lisää: Jatkuvan kasvunaikaa, Olli Lindholm

Lue lisää: Jatkuvan kasvunaikaa, Suvi Teräsniska

Lue lisää: Jatkuvan kasvunaikaa, Mikko Kangasjärvi

Lue lisää: Jatkuvan kasvunaikaa, Daffy Terävä

Lue lisää: Jatkuvan kasvunaikaa, Juki Lewis