2006- Vakiintuneen suosion aika, Mikko Kangasjärvi

Kun Antti mietti lähtöä bändistä, keskustelin hänen kanssaan paljon ja syvällisesti. Vasta nyt jälkeenpäin olen tajunnut että ei kai se kovin kaukana ollut etten olisi lähtenyt itsekin.

Antin lähtö sai kyllä sellaisen ”mitäs v****a me NYT tehdään”-fiiliksen aikaan. Oli kuitenkin varmaan jo saman päivän iltana kun Ollin kanssa tajusimme että Toikka on tässä tilanteessa ainoa vaihtoehto bändiin. Onneksi saatiin.

Seuraava levymmekään ei oikein sytyttänyt, jotenkin tuntui että materiaali levyllä ei ollut tarpeeksi hyvää. En ollut studiossa koko aikaa paikallakaan, mutta ei ollut tarviskaan – esimerkiksi Daffylle ja Jaskalle on kehittynyt vuosien varrella hyvä symbioosi kitaroiden äänittämisessä.

Valtakunta –kiertue jäi mieleen aika huonosti. Ei synnyttänyt samanlaista suurta tunnetta kuin aiemmat kiertueet, oli vähän sellainen tunne että viihdeorkesteri Yö nyt tässä vähän soittelee ja viihdyttää ihmisiä. Todella pro-tasoahan kiertue oli kyllä, mutta jotain vaan puuttui.

Innostus palautui uuden levyn myötä. Aloin kuunnella paljon Alan Parsons Projectia jonka 70-lukulaisesta soundista tykkäsin. Mietin myös, että vaikka tekisimme minkälaisen levyn, Yö ei kuitenkaan voi saada kriitikoilta viittä tähteä kuin ehkä Tuulilasi –lehdessä. Miksei saman tien voisi lyödä kunnolla yli? Tehdä sellaisen levyn että kriitikot oksentavat kun joutuvat kuuntelemaan läpi ja miettimään että mitä ne nyt on oikein yrittäneet.

Jussin biisit saapuivat lähes yhtenä isona ryppäänä, mutta nekin innostivat heti. Näissä biiseissä oli taas laatua!

Kolmas tekijä oli Tomi Aholainen. Olin kuunnellut paljon Johanna Kurkelan Marmoritaivas –levyä jolle Aholainen oli tehnyt biisit ja miettinyt että onpas lahjakas musiikintekijä ja olisi kiva joskus tehdä jotain yhdessä. Hänen kanssaan työskentely oli hieno kollaboraatio joka tuotti levylle kaksi biisiä, mm. Ollin ja Maria Lundin dueton Arjen kauneus. Heikki Kerkelä ja Sinikka Svärd tekivät Tomin sävellyksiin vielä hienot tekstit.

Levytyksen loppuvaiheessa tuli kiire ja olin taas aika hermoraunio, mutta kai se on vaan minun tapani tehdä näitä asioita.